Kun tavallinen elämä ei riitä

Hei kaikille blogini lukijoille!

Vietin elämäni viimeiset vuodet Karjalankannaksella, nykyisellä Venäjän alueella. Juuri ennen kuolemaani olin Venäjän sodan rauhanneuvotteluiden osallisena vuonna 1557. Neuvottelut käytiin Moskovassa. Lähdettyäni Moskovasta kohti silloista kotiani, joka sijaitsi Laatokan rannalla sairastuin vakavasti. Hevoskyyti talvipakkasilla koitui kohtalokseni. Sairastettuani pari kuukautta tauti vei henkeni. Nukuin pois levollisesti. Minut haudattiin Viipuriin 11.4.1557.

Otin selfien käytten Snapchat mobiiliaplikaatioita #HUUUU
(https://clipartion.com/wp-content/uploads/2015/11/
ghost-clipart-ghost-halloween-medo-scary-pro-clip-arts.png)

Ihmettelette varmaankin miten voin kirjoittaa yhä blogiani, vaikka olen jo heittänyt lusikkani nurkkaan. Ruumiini kuolikin, mutta sieluni jäi elämään. Joskus kummittelenkin jälkeläisteni taloissa ja unissa.

Elämäni haamuna on ollut antoisaa, mutta myös raskasta. Olen ollut todistamassa niin hyviä kun huonojakin asioita tässä 459 vuoden aikana. Olen ollut todistamassa Venäjän vallan aikaa, Suomen itsenäisyyden aikaa, sekä sotia mitä tämä valtio on käynyt. Olen hyvin onnellinen siitä kuinka kirjoitettu suomen kieli, jonka loin on jäänyt elämään. Muutoksia siihen on tullut hurjasti minun ajoiltani, en kuitenkaan ole katkera siitä.
Ensi vuonna (2017) tulee 100 vuotta täyteen isänmaani itsenäistymisestä. Vaikka en ollutkaan "hengissä" vuonna 1917, kun Suomi itsenäistyi olen silti hyvin ylpeä kotimaastani.

Nykyään matkustaminen on sanoisinko liiankin helppoa. Te jotka valitatte talvipakkasista, kun kuljette autoilla, busseilla taikka junilla, matkustakaapa hevosella sama matka niin toista tiedätte! Myös asuminen on nykyään luksusta. Enää ei tarvitse pesuvettä järvestä tai kaivosta. Lämmityskin toimii kuin Uuden testamentin kääntäminen helposti, mutta välillä on taisteluita.

Jatkankin tästä kummitteluitani maailman tappiin asti. Blogini pitäminen oli oikein antoisa kokemus minulle. Sainhan tehdä sitä mitä rakastan.

Olen saanut myös patsaan Turun tuomiokirkon edustalle
(http://matkailu-opas.com/wp-content/uploads/2015/05/mikael-agricola-patsas-turun-tuomiokirkko.jpg)

Lähde: http://www.agricola.fi/mikael-agricola/elama/

Urani kirjoittajana

Hei jälleen!

Palattuani Turkuun myrskyisen laivamatkan jälkeen, ryhdyin Turun koulun rehtoriksi. En ollut aina erityisen tyytyväinen tehtävääni ja keskityinkin mielummin suuriin intohimoihini suomenkieleen ja kirjoittamiseen.

Kuva minusta työn touhussa
(http://www.urhoklubi.net/images/Historia/Agricola2.jpg)

Uskoakseni olen ainoa, jonka teoksia on julkaistu suomeksi. Ensimmäinen teokseni oli ABCkiria, jonka julkaisin vuonna 1543. Kirjastani tehtiin kolme painosta. Teokseni koostuu 24 sivusta ja se on aapiskatekismus. Toivon että tämä kyseinen teokseni vaikuttaa suomenkieleen merkittävästi, koska tämähän on ensimmäinen suomenkielinen kirjoitettu teos.

Toisen kirjan julkaisin vuonna 1544. Teokseni rucouskiria on lähes 900 sivuinen opus, jossa on rukouksia sekä yleiseen kirkolliseen käyttöön, jumalanpalveluksen eri kohtiin että yksityiseen hartauden harjoitukseen.

Olen kääntänyt myös Uuden testamentin suomeksi. Aloitin käännöstyöt jo Saksassa ollessani. Suomen kielinen Uusi testamentti ilmestyi 1548. Tähän kansankieliseen Uuteen testamenttiin kiteytyy mielestäni Suomen uskonpuhdistuksen syvin olemus.

Olen kirjoittanut myös paljon muita teoksia. Esimerkiksi Herran Echtolinen, se käsittelee jumalanpalveluksen messutoimituksen kaavan ja sisällön. Muita teoksiani ja käännöksiäni on muun muassa Dauidin Psaltari sekä Weisut ja Ennustoxet.

ABC-Kirian kansi #itsesuunniteltu
(http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/ue/agricola/abc.gif)

Lähde: http://www.agricola.fi/mikael-agricola/elama/
           http://www.edu.fi/perusopetus/aidinkieli/agricola/agricolan_elama_ja_tyo/mikael_agricolan_teokset

Matkani Wittenbergissä

Hei kaikille pitkästä aikaa!

Pahoittelut jälleen siitä etten ole päivittänyt blogiani. Saksassa kun ei ole wi-fi-yhteyttä. Lähdin Saksaan opiskelemaan noin 3 vuotta sitten. Laivamatka yhteen suuntaan kesti hyvin monta päivää, se oli hyvin tuskaisa kokemus. Onneksi aikani kului Uuden testamentin suomentamisessa.

Saavuttuani Pohjois-Saksaan lähdin suunnistamaan kohti Wittenbergin yliopistoa. Päällmäisenä tavoitteenani oli raamtun kääntäminen suomenkielelle sekä teologianopiskelut. Päästyäni Wittenbergiin huomasin että kaupunkihan on Turun kokoinen. Sopeuduin hyvin kaupunkiin ja sen ihmisiin, vaikka emme puhuneetkaan samaa kieltä alussa.

Opiskelut aloitettuani suuntauduinkin filosofiseen tiedekuntaan. Onneksi olin suorittanut Suomessa pappiskoulutuksen ja näin pystyin keskittymään maisterin tutkintoon. Professorinani toimi Philip Melanchthon, joka olin suuren idolini Martin Lutherin työtoveri. Luther toimi teologisen tiedekunnan dekaanina. Tutustuin opiskelujeni ohella Martin Lutheriin ja meistä tuli läheiset ystävät. Kävimme useita keskusteluja viinilasin äärellä ja sain häneltä uusia näkökulmia uskonpuhdistukseen liittyen. Tietysti puhuimme kaikesta muustakin, mutta ei niistä tarinoista enempää XD. Oltuani innokas ja priimus oppilas sain suosituskirjeet kuningas Kustaa Vaasalle kummaltakin professorilta. Päätin opintoni vuonna 1539 ja sain maisteritutkinnon. Valmistuttuani lähdin takaisin kohti Turkua.

Wittenbergin yliopisto
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/d/db/Myershall.JPG/260px-Myershall.JPG)


Lähde: http://www.agricola.fi/mikael-agricola/elama/

Elämäni Turussa

Hei kaikille blogini lukijoille!

Saavuin taannoin Turkuun rehtori Johannes Erasmuksenpojan kanssa. Pahoittelen epäaktiivisuuttani blogin kirjoittamisen suhteen. Minulla on ollut kiireitä koulunkäynnin suhteen. Matkakin Turkuun oli pitkä Viipurista. Saapuessani Turkuun aistin suurkaupungin tuntua. Viipuri oli aivan tuppukylä verrattuna Turkuun. En edes viitsi verrata omaa syntymäpitäjääni Turkuun. Suomen kaupungit kasvavat kovaa vauhtia, enkä usko että Viipurin kaltaisia pikkukyliä on enää edes olemassa 500 vuoden päästä.

                                                             
Hyvä ystäväni, joka on karttojen piirtäjä antoi tämän kartan minulle.

(http://image.slidesharecdn.com/2014-11-06-pirttivaaramarjalempaala-141107003300-conversion-gate01/95/2014-1106pirttivaara-marjalempaala-6-638.jpg?cb=1415320464)








Aloitin Turussa piispa Martinus Skytten kirjurina vuonna 1528. Valitettavasti hyvä ystäväni ja mentorini Johannes Erasmuksenpoika menehtyi traagisesti noin vuosi sitten erään viininmaisteluillan jälkeen. Tämän seurauksena perin hänen kanslerin paikkansa piispan alaisuudessa. Myöhemmin minut vihittiin papiksi. Se oli ilon ja onnen päivä.

Lähde: http://www.agricola.fi/mikael-agricola/elama/

Tietoa minusta

Hei!

Nimeni on Mikael Agricola, vielä muutama kuukausi sitten sukunimeni oli Olavinpoika isäni mukaan. Ystäväni kutsuvat minua Mikluksi. Olen 17-vuotias. Synnyin vuonna 1510 Pernajan pitäjässä, Torsbyn kylässä nykyisellä Itä-Uudellamaalla. Perheeseeni kuuluu kolme siskoa, isä ja äiti. Puhuimme kotona suomea ja ruotsia, riitelimme suomeksi, koska suomenkielessä on enemmän kirosanoja. Meillä on kotona lehmiä, hevosia sekä lampaita. Teimme usein perheeni kanssa tilatöitä. Kesäisin kalastelin isäni kanssa. Koulun ja kotitöiden ohella vietin vapaa-aikaani siskojeni kanssa leikkien, talvisin meillä oli suuret lumisotataistelut. Hävisin usein, koska he kaikki kääntyivät minua vastaan. Taistelut päättyivät nöyryyttävään lumipesuun.

 Näkymä rantaamme. (https://www.google.fi/search?q=pernaja&espv=2&biw=1366&bih=662&site=webhp&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiL1_Ws95jQAhVIiCwKHR4XDOgQ_AUIBygC#imgrc=KSWuuhLWMMekjM%3A)






Aloitin koulunkäynnin 10-vuotiaana Viipurin koulussa, täten jouduin muuttamaan pois kotoa pitkän koulumatkan takia. Olisi hienoa, jos olisi olemassa joku nopeampi ja lämpimämpi kulkuväline kuin hevonen. Nykyisin asun kirkkoherra Bartholomeuksen luona. Kutsun häntä Pärttyliksi. Opintokielenä toimi latina, olin nopea oppimaan joten siitä ei koitinut haasteita. Pärttylin innoittamana kiinnostuin teologian opinnoista. Kouluni rehtorina toimii Johannes Erasmuksenpoika, joka on kiinnostunut humanstisista tieteistä. Häneltä kuulin Euroopan uskonpuhdistuksista. Sain tarpeekseni vanhasta sukunimestäni Olavinpoika ja halusin vaihtaa sen oppineissa piireissä katu-uskottavampaan nimeen isäni ammatin mukaan Agricola. Nimeni vaihdoksen jälkeen olen päässyt mukaan moniin pappien järjestämiin viininmaistelujuhliin.


 Kuva viimeviikkoiselta viininmaisteluillalta. #viinieilopu (https://www.google.fi/search?q=viininmaistelu&espv=2&biw=1366&bih=662&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiIy4ue95jQAhXCFSwKHc4uDVIQ_AUIBygC#imgrc=n5RFDSTIcmCNMM%3A)






Lähde: http://www.agricola.fi/mikael-agricola/elama/